Hola!

En olisi vuosi sitten uskonut että istun tänä kauniina kevätpäivänä koneeni ääressä ja kirjoitan seuraavaa ilmoitusluontoista asiaa.

Nyt on kulunut noin yhdeksän vuotta siitä kun Nemo näki päivänvalon. Yhdeksän vuotta on muuten pitkä aika. Tuohon yhdeksään vuoteen kun lisätään ne vuodet mitkä vietettiin ennen Nemoa, samoisissa tiloissa vanhan paloaseman treenitiloissa ja toteltiin nimeä Blush, vuosia kertyy jo yli kymmenen. Nämä kaikki vuodet ovat olleet uskomattoman hienoja ja rikkaita. On koettu yhdessä ylä- ja alamäkiä, voitettu Live Talent - kisa, saatu levytyssopimus, tehty paljon keikkoja, ollaan itketty ja naurettu, jopa tapeltu.

Kaikkia kokemuksia ja sitä mitä ollaan yhdessä bändinä koettu, ei tähän pysty millään listaamaan, kaikki kuitenkin varmaan tietävät sen mitä kaikkea rakkaimpien ihmisten kanssa tällaisessa yhteisössä voikaan kokea. Tärkeintä ja hienointa on mielestäni se, että ne kaikki on koettu yhdessä ja niistä on myös selvitty yhdessä, niin hyvistä kuin huonoista hetkistä.

Minun tunteet, fiilikset ja ajatukset ovat menneet vuoristorataa viimeiset kolme kuukautta. Joskus elämässä on vaan tehtävä myös niitä kipeitä päätöksiä ja vaikka ne sillä hetkellä tuntuisi romauttavan sinun maailman, ne niin kipeät päätökset voivatkin kääntyä pitkällä tähtäimellä hyviksi päätöksiksi.

Eli asiaan. Nyt on tullut minun aika siirtyä Nemon rumpujen takaa pois. Pois sieltä missä olen viihtynyt nämä elämäni hienoimmat yhdeksän vuotta.

Tähän ratkaisuun ei liity mitään sen kummempaa dramatiikkaa. Nyt on vaan se hetki kun niitä tulevaisuuden näkymiä pitää miettiä pitkällä tähtäimellä. On itketty, mietitty, juteltu, vatvottu, vietetty unettomia öitä ja harkittu todella pitkään.
Hyvin moni, joka minut tuntee, ei varmaan usko kuinka herkkä ja ajatteleva tyyppi tietyn tilanteen sattuessa olenkaan. Vielä harvempi uskoo, että luen joskus runoja tai ajatelmia, mutta halusin laittaa tähän kaksi tilanteeseen sopivaa ajatelmaa tai ehkä enemmänkin oivallusta. Nämä kaksi koskettivat minua erityisesti, kun huonoina päivinä yritin hakea voimia jostain. Tässä niistä ensimmäinen.

”Ihmisen täytyy voida tuntea että hän elää maailmassa, joka osin on salaperäinen, jossa tapahtuu ja koetaan myös asioita, jotka jäävät selittämättä, eikä vain sellaista jota osaa odottaa. Odottamaton ja ennen kuulumaton kuuluvat tähän maailmaan. Vain silloin elämä on kokonaista. Minulle maailma oli alusta alkaen loputtoman suuri ja käsittämätön”.

C.G JUNG

Nyt on kuitenkin aika ryhdistäytyä, iso mies istuu koneellansa silmät vetisinä ja luukuttaa täysillä espanjalaista siirappi musaa, mitähän naapuritkin ajattelee. Noh, tämä on nyt se tilanne missä minua ei kovin moni ole nähnyt, eikä tule näkemäänkään.
Mutta rakkaat Nemo - fanit, kaverit, isät ja äidit, ette te minusta kuitenkaan näin helpolla pääse. Minulla riittää vielä annettavaa Nemolle ja bändillä myös minulle. Siirryn rumpujen takaa taustahommiin, missä työsarkaa kyllä riittää. Lisäksi tietysti jatkan rumpujen paukuttelua muutamissa hienoissa bändeissä ja projekteissa, eli kyllä mut vielä rokkaamassa lavallakin nähdään.
Uusi loistava levy tulossa ja panokset kovenee jälleen, nyt laitetaan kaikki osa-alueet siihen kuntoon että kenellekkään ei jää epäselväksi mikä on Nemon meininki tai oikeastaan haluaisin sanoa Nemo- meininki.

Me tulemme siis näkemään keikoilla ja kaikkialla missä vaan liikummekaan. Kiitos oikeen paljon tältä osin kaikille. Sen voin luvata että nyt mennään tulta päin ja tulette sen huomaamaan niin levyllä kuin kaikessa mitä Nemon ympärillä tapahtuu!!!Rock!!!
Tässä vielä se toinen oivallus minkä pohjalta nyt lähdetään hommassa eteenpäin.

”Joskus sitä niinku herää välillä ja hätkähtää, mutta sitten vaan ajattelee että mitä helkuttia. Jos tässä rupee funtsiin niin kaheliksi siinä tulee. Pistetään laulu soimaan ja mennään taas, kato”.

ASKO LAURILA

Jukka ”Juke” Kataja-Rahko

__